Havaintoja ammatillisen koulutuksen ennakointihaasteista 2010-luvulla

Kirj. Hanna-Kaisa Aalto

Ennakointimallia ja -järjestelmää rakennettaessa voidaan hyödyntää mallinnuksen perusperiaatteita ja tunnistettuja ongelmia. Kun mietitään ammatillisen koulutuksen ennakointia, voidaan pohtia, onko kyseessä kompleksinen sosiaalinen systeemi vai teknistaloudellinen infrastruktuuri, onko kyseessä liiallinen yksinkertaistus isomman koulutusjärjestelmän osasta, ovatko systeemin ”tarkastelurajojen” määrittelyt vanhanaikaisia, tarkistellaanko koulutusta osana kansallista tai paikallista innovaatiojärjestelmää vai elinkeinoelämän keinotekoisia klustereita? Onko koulutusjärjestelmän oltava reaktiivinen, aktiivinen vai jopa proaktiivinen? Voiko järjestelmä rakentua emergentisti vai tarvitaanko vahva julkisen vallan asianomistajuus? Jos ennakointi ei ole projekti vaan tarvitaan ennakoivaa asennetta ja jatkuvaa visiointia, mitä se tarkoittaa?

Työelämän muutos on nopeaa ja ammattien sisällä tapahtuvat muutokset voivat myös olla isoja. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa on viimeisten vuosien aikana toteutettu useita hankkeita, joissa on selvitetty elinkeinorakenteen, työn, osaamisen ja koulutuksen välistä vuorovaikutusta ja muutosta sekä ennakoitu näihin liittyviä erilaisia mahdollisia tulevaisuusnäkymiä.

Ennakointihankkeissa on usein normatiivinen näkökulma. Ohjaava (eli normatiivinen) tarkastelu on mielekäs silloin, kun tulevaan kehitykseen ajatellaan voitavan vaikuttaa. Useinkin on jo olemassa käsitys siitä, millainen tilanne tulevaisuudessa pitäisi saada aikaan, mutta ei ole varmaa tietoa siitä, miten tähän tilaan päästäisiin. Usein ennakointi muuttuu ennustettavuudeksi ja käytöksemme jatkuu ikään kuin maailmassa olisi ennustettavuutta. Hankkeissa hyödynnetään teknisesti oikeaoppisesti toteutettuja skenaarioita ”haastamaan” ajattelua. Skenaariot ovat BAU (business as usual, jatkuva kasvu), romahdus (lama), kurinalaisuus ja muutos. Lopputulemana on tyypillisesti pienin muutoksin maustettu filosofia: ”Jos vaan nyt teemme oikeat päätökset, pääsemme takaisin tutulle kasvu-uralle”. (ks.lisää esim. Dator)

Ennakoinnissa pyritään tuomaan näkyväksi se, että yleisesti tunnetun takana on usein muita ilmiöitä, jotka kertovat mahdollisista ja vaihtoehtoisista tulevista todellisuuksista. Suurin ja aiheellisin kritiikki kohdistuu taustamateriaaleina hyödynnettäviin yhteiskunnallisen muutoksen ja pysyvyyden teorioihin ja niiden tutkimusmenetelmiin. Kontingenttien tapahtumien ennustaminen ja suunnittelu on mutkikkaampaa kuin muiden, koska niiden seuraus ei ole itsestään selvä. Tällöin myös ennusteiden tekeminen on vaikeampaa. Kontingenssia ei kuitenkaan pidä sekoittaa pelkkään seurausten ennakoimisen vaikeuteen. Todennäköisyysilmiöt ovat täysin laskettavissa. Yksittäiset satunnaiset tapahtumat sen sijaan ovat ongelmallisia. Silti niitä voidaan ennakoida ja niihin voidaan varautua. Tällainen varautumissääntö on esimerkiksi Murphyn laki, joka ennustaa, että lukuisista eri mahdollisista vaihtoehdoista kannattaa varautua tilanteen kannalta haitallisimpaan vaihtoehtoon.

Ratkaisuna tausta-aineistojen laadun lisäämiseen on tarjottu sekä yhä parempia laskelmia ja optimointiteorioiden hyödyntämistä että tulevaisuudenkuvien laatuanalyysejä ja parempitasoista asiantuntijatiedon hyödyntämistä. Vaikka joudumme nykyään antautumaan sille faktalle, että emme voi tietää mitä toimintaympäristössä tapahtuu, on olemassa systemaattisia suunnittelumenetelmiä ja työkaluja, joiden avulla päättäjät voivat tehdä jokseenkin järkeviä päätöksiä muuttuvissakin tilanteissa (ks. esim. Game Changers, Casti ym. 2011).

Nykytodellisuus kuitenkin kyseenalaistaa perinteisen lineaarisen maailmankuvan, kausaalisuhteet, ennalta suunnittelun (puhutaan jopa strategian kuolemasta), asioiden ennustettavuuden ja ulkoapäin tulevan kontrollin, ja panee pääpainon vuorovaikutukselle. Monimutkaisessa toimintaympäristössä esim. oppilaitos toimii tavoitteellisesti henkilöstönsä ja asiakkaittensa vuorovaikutuksessa kehittyen ja muuttuen koko ajan. Pyrkimyksenä on löytää uusia mahdollisuuksia ja yhteistyömuotoja sekä kehittää ajatusmalleja, jotka antavat kysymyksiin uudenlaisia vastauksia. Myös erilaisuus, erimielisyys ja ristiriidat voivat olla luovan ajattelun lähde. Tavoitteena ei ole olla samaa mieltä. Mutta miten huomioida erilaiset strategiakoulukunnat työstettäessä asiaa yhdessä.

Lue lisää Ammattikasvatuksen aikakausikirjasta 3/2012 ”Aluevaikuttavuus ja ennakointi” http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/

KTM Hanna-Kaisa Aalto työskentelee projektipäällikkönä Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Hänen keskeisimmät asiantuntijuusalueensa ovat tulevaisuudentutkimuksen menetelmät, visionäärinen johtaminen, koulutus, menetelmät ja oppimisympäristöt, ennakointi ja ennakoinnin työkalut, osaamisen ennakointi ja organisaatioiden toiminta ja niiden kehittäminen. Hanna-Kaisa toimi kouluttajana Futurex-hankkeen Future Designers -koulutuksessa.

Leave a Reply

  

  

  


Vaadittu

You can use these HTML tags

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>